Olipa kerran pieni keskikokoinen ruokabloggaaja. Eräänä kauniina päivänä hän marssi sisään tavaratalon pyöröovista ja lähti päättäväisesti astelemaan kohti kissanruokapuolta, nelijalkaisella ystävällä kun alkoivat muonat olla vähissä. (Lähestulkoon) matkan varrella sattui kuitenkin sijaitsemaan keittiötarvikeosasto. "Ihan pikaisesti vain pyörähdän", tuumasi bloggaaja. Hän ilahtui kovasti löytäessään kiemuravartisia lusikoita, joista voisi tarjoilla näyttävästi vaikkapa vuohenjuustomoussea ja chili-paprikahilloketta Kotiharmin tapaan. Tai ehkä jotakin söpöä ja ihanaista pientä makeaa. Ostoskoriin päätyi myös Roosa nauha -kampanjaa tukeva purkinavaaja ja paketti donitsin kuvilla koristeltuja lautasliinoja; jälkimmäisiä ei bloggaaja millään voinut vastustaa, aikoihan hän leipoa donitseja ihan lähiaikoina ja toki pöytään pitäisi silloin kattaa aiheeseen sopivat servetit.
"Tuiki tärkeitä ostoksia", ajatteli sankarittaremme ja päätti kurvata oitis kassan kautta kissanruokien luokse. Mutta kuinka ollakaan, kivenheiton päässä keittiötarvikeosastolta oli kirjakaupan ovi, joka tuntui seireenin tavoin laulavan ja houkuttelevan luokseen. Sinne siis seuraavaksi. "Äkkiä vain vilkaisen", mutisi bloggaaja mutta ei onnistunut vakuuttamaan edes itseään. Löytyi KakkuHelmen Pian uutuus ja Kinuskikissan esikoisteos ja Svenskin Ullan opuksia ja vaikka mitä muuta, tovi jos toinenkin vierähti kiintoisia kirjoja hypistellessä. Kassaneidin eteen bloggaaja kiikutti lopulta tuoreen Mondon Ruoka&Matka -lehden ja cocktail-kirjasen, joka näytti sisältävän mukavasti myös mocktail-reseptejä eli niitä alkoholittomia versioita. "Hienoja löytöjä", sankaritar oli tyytyväinen. Kun hän vihdoin löysi tiensä ulos kirjapuolelta, kajahti ilmoille kuulutus: ystävällinen miesääni siellä ilmoitti asiakkaille, että kello oli kahdeksan ja tavaratalo näin ollen suljettu. Onneksi toivotti vielä tervetulleeksi uudelleen, ne kissanruoat kun jäivät bloggaajalta ostamatta... Sen pituinen se.
Aaargh, käykö teille muille ikinä näin..?
Nyt kyllä kierrän kaikki keittiötarvikkeita myyvät paikat kaukaa jonkin aikaa, sen lupaan tässä (mutta en määrittele, miten pitkä aika on "jonkin aikaa" ; ). Mitään uutta en tällä hetkellä taida tarvitakaan, kun kaipaamani minimuffaripellit sain juuri lainaksi ja viikonlopun lahjapaketeista löysin mm. silikonisen ruusumuffinivuoan, Muumi-suklaamuotteja ja (jeeee!) keittiövaa'an, josta olinkin jo harvinaisen pitkään ehtinyt haaveilla. Tuli juhlistettua samalla kertaa äitienpäivää ja sitä, että täytin taas kerran 25 vuotta, ja olo oli kyllä lahjavuoren alla kuin jouluna konsanaan. : D Nyt kun vielä taivaasta tupsahtaisi rajattomasti luppoaikaa, jotta ehtisi kokeilemaan kaikkia uusia ihanuuksia...
Kommentit