Kaltaiseni vannoutunut kesäihminen ei yleensä ole onnellisimmillaan näin marraskuussa. Vettä lätkyttää, koko ajan on pimeää, kaikki on synkkää ja ikävää. Jouluun on vielä pitkä aika ja seuraava kevät se vasta pitkällä onkin, valovuosien päässä suorastaan. Lottovoitto ja muut iiiiisot onnenpotkut ovat kiertäneet minut totuttuun tapaan kaukaa, mutta onneksi kaiken ei tarvitsekaan aina olla niin suurta ja ihmeellistä. Hyvän mielen voi saada ihan pikkuisistakin jutuista, arjen pienistä iloista; pitää vain pysähtyä ja huomata ne.

Uutta Leivotaan-lehteä oli hehkutettu niin monessa blogissa, että pitihän se tietysti minunkin käydä ostamassa. Ihan mahtavaa, että jauhopeukaloille on nyt ihan oma lehti! Kovin tarkkaan en ole vielä ehtinyt sisältöön perehtyä, mutta ihan hyvältähän tuo vaikuttaa: paljon herkkuohjeita, keittiötarvikkeiden esittelyjä, juttu Svenskin Ullasta ja ties vielä mitä. Pahoin pelkään, että kokeiltavien reseptien listani kasvaa taas huimasti... Kuvassa lehden päällä komeilevat meidän talouden kolmannet (!) Muumi-sakset. Ei kyllä varsinaisesti ollut tarkoitus ruveta keräilemään mukien lisäksi myös saksia, mutta ne Muumipappa-aiheiset tuli ostettua taannoin joululahjaksi, Nipsu-saksia ei millään ilveellä voinut jättää hankkimatta (Nipsu nyt vain on niin vastustamattoman suloinen otus) ja nämä Muumimamman kuvalla varustetut mies toi yllärituliaisiksi kauppareissulta. Hmm. No niitä lasten saksia en ainakaan osta. Ainakaan vielä. Ehkä sitten, kun lapsi joskus pääsee saksienkäyttöikään. ; )

Uutta lehteä selaillessa voipi hörppiä jotakin lämmintä mukikokoelman tuoreimmasta tulokkaasta, mikäpä sen mukavampaa. Jos vaikka vähitellen jo alkaisi virittäytyä joulutunnelmaan ja käynnistäisi glögikauden, naminam! Tykkään kovasti myös tästä tämän talven sesonkimukista, jossa ollaan lumileikkien tiimellyksessä. Eikös vain olekin ihana tuo Muumipeikon ilme? <3

Äidin pikku tuholai... ei kun siis apulainenkin on saanut ensimmäisen Muumi-esineensä, Nipsu-purulelun. Puru-Nipsu päätyi tosin aika pian pyykkivuoren huipulle odottamaan pesuun pääsyä, vauva nimittäin onnistui nakkaamaan sen olan yli suoraan kissan ruokakuppiin. : D Melko taitavasti tähdätty, sanoisin; ei ole poju onnekseen tainnut periä äitinsä koripallogeenejä.

Osataan täällä tietysti iloita muistakin kuin Muumi-asioista. Marilee järjesti blogissaan taannoin arvonnan, kun 100 000 kävijän raja oli menossa rikki, ja minäpä onnistuin yleensä niin surkeasta tuuristani huolimatta kerrankin voittamaan, jippii! Viime viikolla postilaatikkoon ilmestyi tosi kiva, onnittelukorttia myöten Marianne-aiheinen palkinto. Tarvinneeko mainitakaan, että suurin osa palkinnosta on jo pistelty parempiin suihin... : P Kiitos vielä Marileelle päivän piristyksestä!

Palanen (/levyllinen) suklaata kahvikupposen kera, vauva pusuttelemassa omaa peilikuvaansa, sähköposti uudelta tuttavalta, pilven takaa kurkistava aurinko. Onhan noita, suuria pieniä ilon aiheita. Millaiset asiat teitä muita ilahduttavat keskellä syksyn synkeyttä? Blogiin on luvassa seuraavaksi herkullisen mutakakun ohje, mutta sitä odotellessa: IHANAA ALKAVAA VIIKKOA JA POSITIIVISIA AJATUKSIA KAIKILLE!