Se olisi sitten karkauspäivä pitkästä aikaa - kerrassaan loistava syy leipoa jotakin hyvää, eikö vain? (AINA löytyy jokin enemmän tai vähemmän pätevä syy herkutella, kun käyttää pikkuisen mielikuvitusta... : D ) Itse asiassa tekaisin tämän kakkusen jo pari päivää sitten, mutta juuri tänään on oiva aika naputella resepti blogiin: täytyy nyt käyttää tilaisuus hyväksi, kun harvemminpa sitä pääsee postaamaan mitään helmikuun 29. päivä!

Tämän kahvikakun ohjeen nappasin taannoin talteen Sirkulta, mutta näyttää tätä vuosien varrella monessa muussakin blogissa leivotun. Rakenteesta tuli minusta oikein kiva, semmoinen mukavan pehmoinen, niin kuin kakun nimi jo lupailikin. Makuun sen sijaan en erityisemmin tykästynyt; ihan syötävää tämä oli kahvin kaverina, mutta ei tullut mitään pakko saada lisää -efektiä tällä kertaa. Pieni pettymys siis. Tiedä häntä, johtuiko ehkä käyttämästäni omppusoseesta (kaupan valmistavaraa) vai mistä, hmm. Täytynee kokeilla reseptiä joskus uudestaan. Omenan tilalle muuten kävisi takuulla hyvin myös raparperisose, taidanpa ensi kerralla testata semmoista versiota. : )



Unelmanpehmeä kaneli-omenakakku

2 munaa
1½ dl sokeria
2 dl kuohukermaa
100 g voita
1½ dl omenasosetta
4½ dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
3 tl kanelia
2 tl vanilliinisokeria
½ tl kardemummaa

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kerma, sulatettu voi ja omenasose. Yhdistä kaikki kuivat aineet keskenään ja sekoita varovasti taikinan joukkoon. Kääntele taikina tasaiseksi, kaada voideltuun vuokaan ja paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 50 minuuttia. Itse olen nyt ottanut tavaksi kypsentää kahvikakut vähän alhaisemmassa lämpötilassa (160 asteen kieppeillä), meidän uunilla ja käyttämilläni silikonivuoilla tuo 175 astetta tuntuu olevan pikkuisen liikaa. Sitä oppii kaikenlaista kantapään kautta... : )