Joku on ehkä saattanutkin panna merkille, että blogin resepteissä ei ole vuosien varrella juurikaan esiintynyt mereneläviä. Tai siis laisinkaan, ei yhden yhtä kertaa. Tähän on päällimmäisenä syynä minua lapsuudesta asti vaivannut vaikea kala-allergia (lue: "allergia"). Kalapuikkoja olen kyllä aina popsinut ihan mielelläni periaatteella "mitä paksumpi panerointi eli mitä vähemmän kalaisaa makua, sen parempi" ja nyttemmin olen uskaliaasti maistellut myös nieriää ja lohta eri muodoissa ja tonnikalaa. Vakaa aikomukseni on sinnikkäästi jatkaa siedätyshoitoa, perheen pikkumiehelle en nääs halua tätä ronkeliuttani perintönä siirtää. Ihan lähipäivinä en taida olla perustamassa blogiin omaa kategoriaa kalasapuskoille, mutta ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa! : )

Yllä oleva teksti pienenä johdantona aiheeseen katkaravut, joihin saakka tuo mainitsemani opetusohjelma ei ole vielä ehtinyt. Olen siis edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että katkaravut ovat kissanruokaa - ja eikös tuo oheinen kuva ihan kiistatta todista väitteeni oikeaksi..? : D Niin tai näin, tässä taloudessa nuo pienet vaaleanpunaiset jutut eivät ole ainoastaan kisumisun juhla-apetta vaan myös miehen herkkua, joten silloin tällöin niitä meidänkin pakastimestamme löytyy. Useimmiten niistä tulee tehtyä semmoisia Ruotsin-laivoiltakin tuttuja katkarapuleipiä, mutta välillä on kiva kokeilla jotain muutakin. Tällaisella reseptillä mentiin tällä kertaa:

Nopeat katkarapuleivät (4 kpl)

180 g katkarapuja (pakaste)
150 g ranskankermaa
1 dl majoneesia
1 rkl sitruunan mehua
sitruunapippuria
4 isoa viipaletta paahtoleipää
mustapippuria
pätkä kurkkua

Sulata katkaravut ja valuta ne sen jälkeen huolella lävikössä. Yhdistä ranskankerma ja majoneesi keskenään, mausta sitruunan mehulla ja sitruunapippurilla oman maun mukaan. Kääntele katkaravut joukkoon. Paahda leipäviipaleet ja jaa täyte niiden päälle, rouhaise pinnalle vielä mustapippuria myllystä ja koristele parilla ohuella kurkkuviipaleella.

Katkiksia olisi ehkä voinut olla vähän enemmänkin, mutta nuukuus iski enkä viitsinyt avata toista pussillista. Ja tuostakin vähästä määrästä osa päätyi siis ilostuttamaan Lumikki-kisun pyhäpäivää, miau. Tänään mentiin näin pelkistetyllä ohjeella ja hyvältä maistui (kuulemma, khöm), mutta toki leipiin olisi voinut laittaa vielä vaikkapa kananmunaa ja/tai tomaattia.