Tipe-tipe tip-tap, enää pari yötä ja odotus on ohi! Minä olen tainnut tänä vuonna olla kilttiä tyttöä, kun sain jo hyvissä ajoin ennen aattoa aivan upean mahtavan paketin; tämä lahjus ei tosin tullut Korvatunturin tontuilta vaan omalta SLY:ltäni. : )

Viikonlopun kunniaksi pääsi kokeiluun resepti, jonka sain Salaiselta LeivontaYstävältäni marraskuun paketin mukana. Oikein hyviä mokkapaloja tuli - kiitos, SLY, että muistutit tämän lapsuuden herkun olemassaolosta! : ) Kuorrutetta tein varmuudeksi melkein kaksinkertaisen satsin, jottei se vain vahingossakaan pääsisi loppumaan kesken; alla on mainittu minun käyttämäni määrät. Valmiista masaliisasta kokeilin ottaa kuvioita palapelimuotilla, tuli ehkä vähän epämääräisen näköisiä... : D

Pohja:

200 g voita
3 munaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3-4 tl leivinjauhetta
3 tl vanilliinisokeria
3 rkl kaakaojauhetta
2 dl maitoa

Sulata rasva ja jätä jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen taikinaan. Lisää lopuksi sulatettu rasva. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Kuorrute:

7 dl tomusokeria
3 rkl siivilöityä kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
¾ dl kuumaa voisulaa
¾ dl vahvaa kuumaa kahvia

Sekoita kuorrutteen aineet tasaiseksi seokseksi ja kaada lämpimän piirakkapohjan päälle; levittämisessä kannattaa olla ripeä, koska kuorrute alkaa jähmettyä nopeasti. Ripottele pinnalle koristeeksi kookoshiutaleita tai nonparelleja.

Perunamaan Jennyltä löysin taannoin ohjeen tähän keittoon, joka kuulosti niin jänskältä, että en millään malttanut olla itsekin sitä kokeilematta. Mukavan erilainen makuelämys kyllä, testatkaa ihmeessä muutkin! Soppaan käytettävä maapähkinälevite oli minulle uusi tuttavuus, mutta nyt olen varastoinut korvan taakse jo pari muutakin pähkinäistä reseptiä vuoroaan odottelemaan. : )

Maapähkinäkeitto

2 sipulia
4-6 kynttä valkosipulia
2 punaista paprikaa
2 chilipaprikaa
4 rkl öljyä
4 tomaattia
300 g maapähkinälevitettä
½ l kanalientä

Leikkaa sipuli kuutioiksi ja hienonna valkosipulin kynnet. Poista paprikasta ja chilistä siemenet - vahingosta viisastuneena suosittelen käyttämään suojakäsineitä! ; ) - ja pilko paloiksi. Kuumenna öljy kattilassa ja paista kasvikset siinä kypsäksi.

Lisää kattilaan paloitellut tomaatit ja hurauta kasvikset sauvasekoittimella soseeksi. Sekoita joukkoon maapähkinävoi ja hämmentele muutama minuutti. Lisää lopuksi kanaliemi ja keitä hiljalleen kannen alla noin 15 minuuttia. (Alkuperäisessä ohjeessa kanalientä oli huimat kaksi litraa; Jenny oli laittanut suunnilleen litran ja itselleni riitti tällä kertaa tuo puolikas.) Tarjoile keitto kuumana leivän kera.

*****

Eilisiltana kävin muuten jälleen hakemassa postikonttorista kerrassaan iiiiiihanan paketin: Salaisen LeivontaYstäväni lähettämä joulukuun ylläri oli saapunut onnellisesti perille. Jippii! Paketin sisältöön palaan myöhemmin tällä viikolla, kunhan olen ensin päässyt kuvaamaan sen. : )

Näin joulun lähestyessä alkaa varmaan olla korkea aika esitellä kakku, jonka leivoin tänä vuonna isänpäiväksi eli jo yli kuukausi takaperin. (Tunnun käyvän vähän hitaalla nyt syksyn ja talven pimeinä kuukausina... : ) Kaakusta tuli suorastaan yllättävän hyvää, tätä tulee varmasti tehtyä toistekin! Resepti on napattu talteen ET-lehdestä.

Pohja:

3 munaa
1½ dl sokeria
¾ dl perunajauhoja
1¼ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta

Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija noin 27 cm) pohja leivinpaperilla. Voitele ja korppujauhota vuoan reunat. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne vaahdon joukkoon, sekoita varoen tasaiseksi. Lusikoi taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa 25-30 minuuttia. Kumoa kakkupohja jäähtymään.

Täyte:

4 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
1 rkl sokeria
250 g maitorahkaa
2 dl kinuskikastiketta
1 dl omenamehua

Kostutukseen:

omenamehua

Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta sokereilla, lisää rahka ja kinuskikastike. Kuumenna omenamehu ja liuota puristetut liivatteet sen joukkoon. Anna liivateseoksen jäähtyä hieman ja liruta se sitten ohuena nauhana muiden ainesten joukkoon, sekoita samalla huolellisesti.

Kakku on kätevä koota samaan vuokaan, jossa paistoit pohjan. Leikkaa pohja kahteen osaan ja asettele toinen puolikas vuokaan. Kostuta omenamehulla. Levitä päälle rahkatäyte ja paina toinen kakkulevy kanneksi. Peitä kelmulla ja anna kakun hyytyä viileässä yön yli.

Pinnalle:

2 dl puolukkahilloa
2 dl puolukoita
1 dl hyytelösokeria
2 dl omenamehua

Levitä kakun päälle puolukkahilloa ja puolukoita. Kuumenna mehu kattilassa kiehuvaksi ja lisää hillosokeri. Anna jäähtyä muutama minuutti ja lusikoi sitten neste puolukoiden päälle. Nosta kakku jääkaappiin vetäytymään ainakin tunnin ajaksi. Halutessasi voit vielä pursotella reunoille kermavaahtoa.

Pari viime viikkoa ovat olleet taas yhtä lentoa paikasta toiseen, joten en ole ennättänyt edes pikaisesti piipahtamaan blogimaailmassa. : ( Päivitykset laahaavat nyt siis todella paljon jäljessä, pahoittelen kovasti! Reissujen välissä ehdin sentään kipaisemaan postiin, missä minua odotti aivan mahtava paketti omalta Salaiselta LeivontaYstävältäni.

Marraskuun SLY-tehtävänä oli muistella jotakin lapsuuden herkkua. Ystäväni mainitsi viestissään monia iki-ihanuuksia unelmatortusta voisilmäpulliin, mutta paketin teema määräytyi sen ehkä kaikkein nostalgisimman herkun mukaan: "Ensimmäinen ja luultavimmin se paras kaikista ja kestosuosikki on tietenkin masaliisa eli mokkapalat!" Slurps, kerrassaan loistava valinta! : P Paketista löytyi kaikenlaisia mokkapalojen leivonnassa tarvittavia aineksia sekä resepti, joka pääsee takuulla kokeiluun heti, kun taas ennätän keittiöpuuhien pariin. Iso kiitos ihanasta ylläristä, SLY:ni! <3

Jouluun on vielä sen verran aikaa, että luumutäytteisten tähtitorttujen leipominen ei tunnu ihan ajankohtaiselta. Siksipä kokeiluun pääsivät tällä kertaa perinteisestä poikkeavat maut: passionhedelmä ja kookos. : P Täytteet valmistuivat kätevästi sekoittamalla sopiva määrä hilloa tuorejuuston joukkoon; noita erikoisempia makuvaihtoehtoja löytyy ainakin JAM IT! -hillosarjasta.

Itse tähdet valmistuivat (jos mahdollista) vielä täytettäkin helpommin. Olin nimittäin onkimassa kaupan pakastealtaasta taikinalevyjä, mutta käteen tarttuikin paketillinen valmiiksi muotoiltuja torttuaihioita - kaikkea sitä nykyisin keksitään... : ) Torttuvadin takana häämöttävät keksit ovat glöginmakuisia uutuus-Jaffoja. Ihan mukavaa vaihtelua toki nekin, mutta eivät ainakaan omasta mielestäni vedä vertoja perinteisille appelsiinitäytteisille.

Tällä viikolla vietän kauan kaivattua talvilomaa kaukana Helsingin humusta. Pari ensimmäistä päivää meni lähinnä isoja univelkoja maksellessa, mutta sainpas sentään vihdoin leivottuakin jotain: pitkästä aikaa ihanaista Baileys-kaakkua, slurps! : P

Kakku on tehty 24 cm:n irtopohjavuokaan vanhalla tutulla reseptillä; uutta oli lähinnä se, että käytin tällä kertaa pohjaan gluteenittomia Digestive-keksejä. Koristeet valmistin tummasta suklaasta Wiltonin muotilla, jota testasin nyt ihka ensimmäistä kertaa. Lehdenmalliset suklaat onnistuivat hienosti, mutta muut kuviot oli hiukan hankalampi saada ehjänä irti muotista; vaatii vissiin harjoittelua tämäkin touhu... Itse en tuota kuvan yksilöä päässyt maistelemaan, mutta kuulemma oli ihan hyvää. : )

Jo on mennyt kiireiseksi tämä elämä, kun en tunnu enää laisinkaan ehtivän keittiötouhujen pariin. Nyyh. Vaan eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu: viikon sisällä pitäisi olla tiedossa jonkinmoiset kekkerit, joten taidan päästä pitkästä aikaa leivontapuuhiin. : D Sitä odotellessa pieni arvonta-aiheinen päivitys; tajusin nimittäin, että pari postipojan kiikuttamaa pakettia on jäänyt esittelyä vaille...

Tämä melkoisen vaaleanpunainen kokonaisuus oli palkintona blogiarvonnassa, jonka taannoin järjestin 136 436 kävijän kunniaksi. : ) Onnekas voittaja oli Kodin Onni, joka sai alkusyksyn iloksi vaahtokarkkeja, pinkkejä keksejä, kristallipulveria, Marimekon servettejä, tuikkuja, muffinivuokia (tavallisia ja minikokoisia) ja reseptikirjan.

Tämä herrrkullisen suklainen paketti puolestaan kolahti vastikään omasta postiluukustani, kun onnistuin bongaamaan Marileen blogin kävijälaskurista lukeman 22 222. Kerrankin satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jippii! : ) Paketissa oli kolmea erilaista suklaata (kaikki uusia tuttavuuksia minulle, vau!), hauska suklaamuotti ja pisteenä iin päällä iki-ihana Myyrä-kortti. <3

Myös elokuussa onni potkaisi minua, kun Maasikas järkkäsi blogiarvonnan. Mahtava paketti piti sisällään strösselipussin, kauniin vihreitä servettejä, Daim Cool Breeze -patukan, virolaista suklaata (takuulla kaikkien aikojen suloisimmassa käärepaperissa, miau), kirjan täynnä suklaisia herkkureseptejä ja purkin kondensoitua maitoa. Näistä riittää iloa vielä pitkäksi aikaa. : D

Seuraavaksi odottelenkin sitten postia Salaiselta LeivontaYstävältäni, jänskää! Joulupukinkaan vierailuun ei muuten ole enää mahdottoman pitkä aika - muistakaahan olla kilttinä kaikki tyynni... ; )

Tähän väliin pieni mainospala:

Ovathan kaikki leivoskelusta innostuneet jo huomanneet, että SLY:n seuraava kierros on kovaa vauhtia lähestymässä? Rinki starttaa marraskuussa ja ilmoittautumisaika päättyy 23.10.2009 eli tulevana perjantaina. Vielä siis ehtii leikkiin mukaan! Lisätietoa SLY9:n omilta sivuilta, http://salainenleivontaystava.blogspot.com/. Itsekin ajattelin nyt (ihka ensimmäistä kertaa muuten, hui!) ruveta jonkun Salaiseksi LeivontaYstäväksi; vähän jo jänskättää, mitä kaikkea mukavaa tulevat kolme kuukautta tuovat tullessaan... : D

Tähänkin jälkiruokaan sain idean vanhalta tutulta Pirkka-sivustolta. Pikkuisen jo muuttelin alkuperäistä ohjetta, mutta resepti tuntuisi vielä vaativan hieman jatkokehittelyä: letuista ei tullut yhtään niin herkullisia (eikä suklaisia!) kuin olin ajatellut, höh. Vaan meniväthän nuo ihan ongelmitta kurkusta alas, kun oli riittävän maittavat lisukkeet. ; D Jos jollakulla sattuu olemaan pöytälaatikossa hyväksi todettu suklaalettujen resepti, niin saapi vinkata!

Suklaaohukaiset

2 munaa
5 dl maitoa
2½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa
1 rkl öljyä tai voisulaa

Riko kananmunien rakenne kulhossa. Vatkaa joukkoon maito ja muut ainekset. Anna taikinan turvota puolisen tuntia ja paista sitten paistinpannulla ohuiksi letuiksi.

Ohukaisten kanssa voit tarjota vaikkapa vaniljaista kermavaahtoa ja suupaloiksi pilkottuja tuoreita tai säilykehedelmiä. Kuvan annokseen käytin päärynää; myös banaani, persikka ja mansikat olisivat varmasti mainioita vaihtoehtoja lettujen kaveriksi.

Tässäpä oiva jälkkärivinkki kaikille teille, joilla on syksyn sadon jäljiltä varastot täynnä omenasosepurnukoita. Tätä ihanuutta olen tehnyt jo pariin otteeseen sen jälkeen, kun löysin reseptin elokuisesta RuokaPirkka-lehdykästä, eikä ainakaan vielä ole kyllästyminen lähellä. : ) Suosittelen lämpimästi!

Omena-mannaherkku

5 dl omenatäysmehua
1 kanelitanko
3/4 dl mannasuurimoita
4 dl omenasosetta
1 tlk (2-2½ dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Kiehauta kattilassa mehu ja kanelitanko. Vispilöi sekaan mannasuurimot ja keitä hiljalleen hämmennellen kymmenisen minuuttia. Ota kattila levyltä ja sekoita omenasose puuron joukkoon, anna jäähtyä.

Poista kanelitanko kattilasta ja vatkaa sitten puuro kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaniljakastike joukkoon vatkauksen aikana. Jaa valmis vaahto annosmaljoihin ja viimeistele halutessasi tuoreilla marjoilla.

Heipä hei, ystävät kalliit! Pahoittelut blogissa viime viikkoina vallinneesta hiljaisuudesta; syksyn kiireet ja väsymys ovat vaatineet veronsa, enkä ole juurikaan jaksanut touhuilla keittiön puolella. Pari kaakkua sain aikaiseksi syyskuussa pidettyihin kekkereihin, mutta nekin herkut jäivät valitettavasti kuvaamatta. (Taitaa siis olla pakko leipoa niitä joskus uudestaan - ihan vain siitä syystä, että saan kakut laitettua blogiin... Voi harmin paikka. )

Lähdetään kumminkin sunnuntain kunniaksi liikkeelle ihan oikealla ruoalla. Tänään kaivoin pitkästä aikaa kattilat ja kauhat kaappien kätköistä esiin, ja testaukseen pääsi tämä Arlan kiva kasvisresepti:

Raejuusto-kasvislaatikko

2½ dl pitkäjyväistä riisiä
5 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1 pss (½ g) sahramia
200 g pakastemaissia
200 g parsakaalia
1 purjo
300 g kesäkurpitsaa
1 punainen paprika
250 g feta-oliivi-raejuustoa (Arla Keso)
suolaa
mustapippuria
2 munaa
3 dl maitoa

Keitä riisi kypsäksi sahramilla maustetussa kanaliemessä. Ota pakkasesta maissi sulamaan (ja parsakaali, jollet käytä tuoretta). Pese purjo ja leikkaa se viipaleiksi. Kuutioi kesäkurpitsa ja paprika. Kuumenna isossa pannussa tilkka rasvaa, lisää kaikki kasvikset ja paistele niitä muutama minuutti.

Laita uunivuokaan riisi, kasvikset ja raejuusto. Kääntele ainekset sekaisin ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada lopuksi päälle munamaito ja kypsennä laatikkoa 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan kasvisruokana salaatin kera tai vaikkapa kananpojan fileepihvien lisukkeena. Loppuun vielä hieman väriterapiaa vaihekuvan muodossa; tässä laatikko komeilee ruskan kirjavana vähän ennen uuniin laittamista. : )

Nyt se on sitten syksy virallisesti saapunut, pian on kesästä enää mukavat muistot jäljellä. Toivottavasti luvassa on tällä kertaa roppakaupalla kauniin kuulaita syyspäiviä, auringonpaistetta ja upeita ruskan värejä eikä vain sitä tympeää monen kuukauden tauotonta vesisadetta... Tosin vähän synkeämpikin päivä piristyy kummasti, kun kattaa pöytään kunnon herkkuja; esimerkiksi nämä uljaat Lapin ritarit voivat pelastaa neidon jos toisenkin orastavan syysapatian kynsistä. : ) Idean tähän köyhien ritareiden muunnelmaan nappasin taannoin talteen Maku-lehden reseptiarkistosta.

Lapin ritarit

300 g leipäjuustoa
voita
1½ dl appelsiinitäysmehua
4-8 viipaletta pullaa
lakkoja tai lakkahilloa

Leikkaa leipäjuusto haluamasi kokoisiksi annospaloiksi, neljään tai useampaan osaan. Sulata pannulla noin puolitoista ruokalusikallista voita ja mittaa joukkoon appelsiinimehu. Paista leipäjuustoa, kunnes se on sopivasti pehmennyt. Ruskista pullaviipaleet kevyesti toisella pannulla nokareessa voita.

Kokoa ritarit nostamalla kullekin pullaviipaleelle pala leipäjuustoa. Lusikoi päälle paistolientä ja kruunaa jälkkäri lakoilla ja/tai lakkahillolla.

Alkuviikosta leipomieni keksien myötä pääsin helposti syntyvien herkkujen makuun, joten jatketaanpa samalla linjalla. Keittiötreeniohjelmani ei ole ihan vielä edennyt korvapuusteihin asti, mutta onneksi tällainen vaivaton pikapulla onnistuu ilman sen kummempia harjoituksia. : ) Ohje on Kaarina Roinisen käsialaa, minä nappasin sen talteen Pakkopullan Anjalta. Osan sokerista jouduin sattuneista syistä korvaamaan fariinisokerilla (enpä tietenkään muistanut, että siellä pussissa oli enää niin vähän jäljellä...) ja muutamia muitakin pieniä muutoksia tulin reseptiin matkan varrella tehneeksi. Lopputulos oli joka tapauksessa makoisa, ja sehän se on pääasia. : D

Tuo kuvassa pullaa vahtaava pieni koira haukahti hyllyltä, kun kävin hakemassa kameran - ilmoitti tahtovansa mukaan kuvaan. Ja pitihän se toki ottaa, kun sattui olemaan niin sopivan mustikkaiset värisävytkin turkissa. : ) Joskus pienenä tykkäsin kovasti kaikenlaisista posliiniotuksista; nyt on kokoelmasta tallessa enää tuo hauva ja pari muuta helmeä hyllynreunan koristeena.

Pikainen mustikkapulla

2 munaa
1½ dl sokeria
2 dl maitoa
1½ dl juoksevaa margariinia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa

Väliin:

2½ dl mustikoita
1/4 dl sokeria

Pinnalle:

mantelilastuja tai -rouhetta
raesokeria

Sekoita kananmunat ja sokeri keskenään (ei siis tarvitse vatkata). Mittaa joukkoon maito ja margariini. Yhdistä leivinjauhe ja kardemumma vehnäjauhojen kanssa ja lisää seos taikinaan; sekoita vain sen verran, että massasta tulee tasainen.

Voitele ja jauhota irtopohjavuoka, halkaisijaltaan noin 24 cm. Kaada puolet taikinasta vuokaan ja ripottele päälle mustikat ja sokeri. Levitä päälle loppu taikina ja ripota pinnalle mantelilastuja tai -rouhetta ja raesokeria. Paista 175-asteisen uunin alatasolla 50-55 minuuttia. Tarjoa lämpimänä vaniljakastikkeen kera, jäätelökin varmaan passaisi mainiosti. : P

Loppuun vielä koiran vastapainoksi yksi kissikuva, vaikkei tämä varsinaisesti liitykään mustikkapullaan. Lumikki-neiti tässä makoilee lelunsa päällä ja vähän möksöttää: "No en takuulla kato kameraan, jos laitat sinne plokiin jonkun typerän piskin kuvan. Miau soikoon..."

Ei koiraa karvoihin katsomista, eikä näköjään myöskään keksiä. Nämä pikkuleivät olivat nimittäin oikein maistuvia, vaikka tuo rusinoista muhkurainen ulkomuoto ei taida olla sieltä kauneimmasta päästä. : ) Ohje on jälleen tuttua ja turvallista Yhteishyvä-laatua. Alkuperäisen reseptin tavalliset suklaarusinat tosin vaihdoin tällä kertaa valkosuklaajugurttirusinoihin (ah, suomi - tuo pitkien sanojen luvattu kieli!), kun sattuivat mokomat kaupassa silmään ja teki kauhiasti mieli päästä maistamaan...

Jugurttirusinakeksit

200 g margariinia
1½ dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
150 g valkosuklaajugurttirusinoita

Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja lisää keskenään yhdistetyt kuivat aineet. Kääntele lopuksi joukkoon jugurttirusinat.

Nosta taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Jätä väleihin reilusti tilaa, sillä keksit leviävät uunissa. Kerrallaan mahtuu paistumaan 12 kappaletta ja taikinamäärä riittää kahteen pellilliseen. Halutessasi voit ennen paistamista muotoilla taikinakasoja jauhotetuin käsin hieman litteämmiksi pyörylöiksi; näin tein toisen pellillisen kohdalla, jolloin kekseistä tuli mielestäni edes pikkuisen kauniimman näköisiä. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 7-10 minuuttia ja anna jäähtyä. Keksejä syödessä kannattaa olla varovainen - näihin voi tulla himo! : D

... juuri oikeenlaista kemiaa *lauleskelee*... : ) Huomenna koittaa paluu harmaaseen arkeen ja sen kunniaksi ajattelin tekaista puuroa, viikonlopun kakkukiintiö kun oli banoffeen jäljiltä harvinaisen täynnä. Mannapuuro mansikkakiisselin kera maistui mielettömän hyvältä - mitähän varten tätä herkkua ei tule tehtyä useammin?!

Mannapuuro (2 annosta)

5 dl (täys)maitoa
3/4 dl mannasuurimoita
ripaus suolaa

Kuumenna maito kiehuvaksi ja vispaa mannasuurimot joukkoon. Keitä miedolla lämmöllä hämmennellen viitisen minuuttia. Mausta puuro suolalla ja tarjoa heti lämpimän tai kylmän mansikkakiisselin kera.

Mansikkakiisseli

5 dl mansikoita
8 dl vettä
1½ dl sokeria
4 rkl perunajauhoja (+ kylmää vettä)

Mittaa kattilaan mansikat, vesi ja sokeri. Kiehauta ja siirrä sitten pois levyltä. Sekoita perunajauhot tilkkaan kylmää vettä ja liruta suurus ohuena nauhana kattilaan koko ajan sekoitellen. Nosta kattila hetkeksi takaisin kuumalle levylle; anna kiisselin vain pulpahtaa, älä enää keitä. Kaada valmis kiisseli tarjoilukulhoon ja ripottele pinnalle sokeria. (Tästä määrästä riittää takuulla lisuketta useampaan kuin kahteen puuroannokseen, mutta lopun kiisselinhän voi myöhemmin herkutella vaikka jälkkäriksi sellaisenaan tai kermavaahdon kanssa, nam!)

Tattarataa, 136 436 kävijän kunniaksi järjestetty arvonta on nyt päättynyt! Kiitos kaikille arpalipun lunastaneille, teitä ehtikin parissa viikossa kertyä ilahduttavan suuri määrä. (Ja blogin kävijälaskuri on muuten näemmä tänään sopivasti ylittänyt sen seuraavan tasalukemankin, 140 000. : ) Oli huisin mukavaa lukea kommenttejanne ja vähän nähdä, ketä kaikkia täällä pyörii aikaansaannoksiani ihmettelemässä. Jättäkäähän rohkeasti tassunjälkeä vierailuistanne myös jatkossa, jookos-kookos? Kommenttien saaminen on nääs se Juttu, joka innostaa ja kannustaa sekä kokkailemaan että bloggailemaan entistä ahkerammin. <3

Ja sitten sen pidemmittä pölinöittä itse asiaan. Arvonta suoritettiin vanhalla tutulla lottokoneella, virallisen ja karvaisen ja nelijalkaisen valvojan sylissä ollessa. : ) Ja onnellinen voittaja on...

... arvonnan kuudeskymmenes osallistuja eli...

KODIN ONNI

Roppakaupalla onnitteluja voittajalle ja tiedoksi, että lähetän sinulle hieman myöhemmin sähköpostia yhteystietojen tiimoilta. Sen mainostamani vaaleanpunaisen palkinnon sisältö pysyköön nyt vielä jonkin aikaa salaisuutena, mutta laitan kyllä kuvan paketista blogiin heti sitten, kun Kodin Onni on sen itselleen saanut. : )

Keittiötouhut jatkuvat jälleen huomenna, joten reseptipäivityksiä on varmaankin luvassa lähipäivien aikana. Tervetuloa sitten taas kärpäseksi kyökkini kattoon! Uutta arvontaakin pukkaa ehkä vielä tämän vuoden puolella - mahdollisesti jonkin kivan tasalukeman yhteydessä tai sitten taas ihan muuten vain. ; D

Kondensoitua maitoa ja banoffee-tortun valmistusta on tainnut kokeilla jo valtaosa leivontakärpäsen puraisemista bloggaajista, ja viimein liityin minäkin joukkoon sankkaan. Ohjeistusta katsoin tällä kertaa Ullalta, isot kiitokset sinne! Banoffeesta tuli odotetusti oikein hyvää, mutta todella todella makeaa; tätä ei siis välttämättä kannata (= ei olisi kannattanut) leipoa, jos sattuu olemaan koko viikonlopun yksin kotona eikä ole edes vieraita tulossa... ; D

Jokos muuten kaikki ovat muistaneet osallistua ARVONTAAN? Vielä on muutama tunti aikaa käydä jättämässä kommentti, jolla saattaa voittaa paketillisen mukavia vaaleanpunaisia asioita. : )

Pohja:

300 g suklaapäällysteisiä Digestive-keksejä
100 g voita

Täyte:

397 g kondensoitua maitoa
2 banaania
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria
kaakaojauhetta

Irrota maitopurkista etiketit ja laita se vesikattilaan kiehumaan miedolla lämmöllä. Noin kolmen tunnin kuluttua purkin sisältö on sopivasti tiivistynyt ja muuttunut toffeemaiseksi. Lisää kattilaan aina välillä vettä tarpeen mukaan, jotta säilyketölkki pysyy koko ajan veden peitossa. Toffeen valmistumista odotellessa tee valmiiksi tortun pohja: Hienonna keksit esim. monitoimikoneessa ja sekoita joukkoon sulatettu rasva. Peitä irtopohjavuoan (halkaisija noin 20 cm) pohja leivinpaperilla ja taputtele keksiseos vuoan pohjalle ja hieman reunoille. Nosta jääkaappiin jähmettymään.

Kolmen tunnin keittämisurakan jälkeen avaa maitopurkki varovasti, älä polta sormia! Kaada valmis toffee kakkupohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi ja siirrä jääkaappiin, kunnes täyte on jäähtynyt. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla, pilko banaanit. Levitä toffeen päälle puolet banaaniviipaleista, peitä kermavaahdolla ja koristele sitten kakun pinta lopuilla banaaneilla. Sihtaa päälle kaakaojauhetta ja tadaa, valmista tuli! Sitten vain kahvi tippumaan... : P

No niin, takaisin kotona jälleen. Kovin mielelläni olisin jäänyt Espanjan auringon alle paljon pidemmäksikin ajaksi, mutta valitettavasti kesäloma lähestyy uhkaavasti loppuaan. Byhyy! Palaan vielä tuonnempana hetkeksi reissutunnelmiin muutaman kuvan myötä; tähän väliin kuitenkin pari reseptiä. Oli kyllä ihan mukava päästä vähän kokkailemaan pitkästä aikaa - matkalla kun palvelu pelasi niin hyvin <3, että en itse joutunut kauhan varteen kertaakaan...

Tänään avasin vihdoin ja viimein JAM IT! -kookoshillopurnukan, joka oli jo hyvän tovin odotellut keittiössäni testaukseen pääsyä. Sarjaan kuuluu muitakin hillomakuja; itse olen hankkinut valmiiksi varastoon jo purkilliset mangoa ja papaija-limeä, joista lisää joskus myöhemmin. Tämän illan ruokalistalla oli perinteisistä poikkeavia mutta silti aivan ihanaisia lettuja. Ohjeen löysin Mustapippuri-sivustolta (ihan uusi tuttavuus minulle) ja resepti osoittautui oikeaksi Kookoksen Ystävän Unelmaksi, suosittelen lämpimästi!

Kookosletut

1 prk (400 ml) kookosmaitoa
2 munaa
½ tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kivennäisvettä
rasvaa paistamiseen

Riko kananmunat kulhoon ja yhdistä joukkoon kookosmaito. Mausta seos ripauksella suolaa. Lisää jauhot ja kivennäisvesi. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna turvota puolisen tuntia. Paista pannulla rasvassa rapeiksi letuiksi.

Kookosvaahto

1½ dl paksua maustamatonta jugurttia, esim. turkkilaista
1 prk (150 g) kookoshilloa

Valmista kookosvaahto sekoittamalla hillo jugurtin joukkoon; tasaisen seoksen saat aikaiseksi helpommin vispilän avulla kuin lusikalla. Tarjoa vaahto kookoslettujen kaverina. Myös mansikat ja banaani sopivat mainiosti lisukkeeksi.

Kuvassa välipalani (tai siis sen ensimmäinen osa, khöm) nautiskelemassa ilta-auringon viimeisistä säteistä. Arvatkaapa huviksenne, maistuiko lettu päällysteineen hyvältä... : P

Hola, amigos! Täällä sitä köllitään Bahia Felizissä eli Onnellisten lahdella; eikös tämä muuten ollut se paikka, johon pääsivät aikanaan palkintomatkalle Onnenpyörässä pärjänneet, elleivät sitten voittaneet raclettegrilliä..? : D Koto-Suomessakin oli ilmeisesti jonkin aikaa oikein mukavat säät, mutta eipä kyllä ole liiemmin valittamista tässä Epsanjankaan ilmastossa: lämmintä on (lievästi sanottuna) ja aurinko paistaa joka päivä, oi autuutta!

Paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen on tähän asti sujunut hieman takellellen, ettenkö sanoisi. Heti loman alkupuolella tuli sorruttua hamppariin ja ranskalaisiin, kun iski pieni nälkä illan rientojen jälkeen ja roskaruokala käveli sopivasti vastaan. Mutta olihan tuo aivan loistava tilaisuus paikata taas yksi aukko sivistyksessä, minä kun en koskaan aiemmin ollut käynyt Burger Kingissä... (Niinpä niin, seli-seli. : )

Seuraavaksi oli sitten vuorossa kiinalainen ravintola, ja sen jälkeen toinen ja sitten vielä se toinen niistä uudemman kerran, kun oli niin hyvää sapuskaa. Valaistusolosuhteet eivät olleet iltamyöhällä kovin otolliset, joten en saanut napattua ruoka-annoksista yhtään onnistunutta kuvaa. Ensimmäisellä kerralla tilasin suosikkietnistäni eli friteerattua kanaa riisin ja hapanimeläkastikkeen kanssa. Namia oli, niin kuin aina, ja epäilemättä todella vähäkalorista. : ) Kanapalat olivat paljon pienempiä kuin suomalaisissa kiinalaisissa yleensä, mutta niitä olikin sitten noin kolme miljoonaa kappaletta - en todellakaan jaksanut popsia lautasta tyhjäksi.

Huumorikirjallisuuden ystäville suosittelen lämpimästi tutustumista menun suomenkielisiin sivuihin - tarjolla tirskahduksia ja mehevää naurua. Maittaisikos vaikkapa kirpeä kala, munuaispuu, haihatus mandarin taikka hapanimelät porsaan kylkiluut? Listalla oli myös kahdenlaisia kevätrullia, "kasviksilla tai vihannes" - mahtavatkohan nuo suurestikin erota toisistaan.. ? : ) Minä päädyin kaikista muista houkutuksista huolimatta sate-kanaan, joka osoittautui kerrassaan oivaksi valinnaksi. Slurps!

Ensimmäisellä kahvilakäynnillä tilasin palasen suklaakakkua. No eikös sekin osoittautunut pienen maistelun jälkeen sacheriksi; ei siis edelleenkään järin perinteistä espanjalaista. Myöhemmin luin vielä matkatoimiston vihkosesta, että kyseinen paikka kuuluu ruotsalaisomisteiseen ketjuun... : D Hyvää oli kaakku joka tapauksessa, samoin kuin tuo taustalla häämöttävä lasillinen kylmää (ja siis kaunistavaa) kahvia jäätelöpallon ja kermavaahdon kera. Kahvi maksoi muuten enemmän kuin tuo leipomus, mielenkiintoista.

Täälläkin on näköjään nykyisin Hard Rock Cafe, enpä tiennytkään. Pitihän siellä sitten piipahtaa, kun oli jo muutenkin lipsahtanut melko kansainväliselle linjalle tuo syöminen... Oli ihan älyttömän hyvää ruokaa, mutta melkoisen tyyristä myöskin.

Seuralaisen lautaselle päätyi Twisted mac, chicken & cheese ja lisukkeeksi valkosipulileipiä. Oma valintani oli Haystack chicken salad - takuulla hassuimman näköinen salaatti, mihin ikinä olen törmännyt, ja tooosi herkullinen. Annoksessa oli salaatin ja grillatun kanan lisäksi ainakin maissia, tomaattia, porkkanaa, juustoraastetta ja pekaanipähkinöitä; kastikkeen mauksi valitsin hunaja-sinapin. Njam!

Reissua on onneksi vielä monta päivää jäljellä, joten ties vaikka jossakin vaiheessa vielä onnistuisin saamaan lautaselle jotakin vähän espanjalaisempaa. : D Lisää matkakuvia on siis mahdollisesti luvassa joskus tuonnempana. Muistakaahan sitä odotellessa osallistua arvontaan, vielä ehtii hyvin mukaan!

Hasta luego, rentouttavaa viikonloppua kaikille! <3