Joku on ehkä saattanutkin panna merkille, että blogin resepteissä ei ole vuosien varrella juurikaan esiintynyt mereneläviä. Tai siis laisinkaan, ei yhden yhtä kertaa. Tähän on päällimmäisenä syynä minua lapsuudesta asti vaivannut vaikea kala-allergia (lue: "allergia"). Kalapuikkoja olen kyllä aina popsinut ihan mielelläni periaatteella "mitä paksumpi panerointi eli mitä vähemmän kalaisaa makua, sen parempi" ja nyttemmin olen uskaliaasti maistellut myös nieriää ja lohta eri muodoissa ja tonnikalaa. Vakaa aikomukseni on sinnikkäästi jatkaa siedätyshoitoa, perheen pikkumiehelle en nääs halua tätä ronkeliuttani perintönä siirtää. Ihan lähipäivinä en taida olla perustamassa blogiin omaa kategoriaa kalasapuskoille, mutta ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa! : )

Yllä oleva teksti pienenä johdantona aiheeseen katkaravut, joihin saakka tuo mainitsemani opetusohjelma ei ole vielä ehtinyt. Olen siis edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että katkaravut ovat kissanruokaa - ja eikös tuo oheinen kuva ihan kiistatta todista väitteeni oikeaksi..? : D Niin tai näin, tässä taloudessa nuo pienet vaaleanpunaiset jutut eivät ole ainoastaan kisumisun juhla-apetta vaan myös miehen herkkua, joten silloin tällöin niitä meidänkin pakastimestamme löytyy. Useimmiten niistä tulee tehtyä semmoisia Ruotsin-laivoiltakin tuttuja katkarapuleipiä, mutta välillä on kiva kokeilla jotain muutakin. Tällaisella reseptillä mentiin tällä kertaa:

Nopeat katkarapuleivät (4 kpl)

180 g katkarapuja (pakaste)
150 g ranskankermaa
1 dl majoneesia
1 rkl sitruunan mehua
sitruunapippuria
4 isoa viipaletta paahtoleipää
mustapippuria
pätkä kurkkua

Sulata katkaravut ja valuta ne sen jälkeen huolella lävikössä. Yhdistä ranskankerma ja majoneesi keskenään, mausta sitruunan mehulla ja sitruunapippurilla oman maun mukaan. Kääntele katkaravut joukkoon. Paahda leipäviipaleet ja jaa täyte niiden päälle, rouhaise pinnalle vielä mustapippuria myllystä ja koristele parilla ohuella kurkkuviipaleella.

Katkiksia olisi ehkä voinut olla vähän enemmänkin, mutta nuukuus iski enkä viitsinyt avata toista pussillista. Ja tuostakin vähästä määrästä osa päätyi siis ilostuttamaan Lumikki-kisun pyhäpäivää, miau. Tänään mentiin näin pelkistetyllä ohjeella ja hyvältä maistui (kuulemma, khöm), mutta toki leipiin olisi voinut laittaa vielä vaikkapa kananmunaa ja/tai tomaattia.

No niin, koto-Suomessa ollaan jälleen! Heipä hei kaikille pitkästä aikaa ja herkkujentäyteistä alkanutta vuotta! Ulkoilma on täällä meillä päin nyt nelisenkymmentä astetta kylmempää kuin mihin ehdin ulkomailla tottua, joten kirmailu raittiissa talvisäässä ei suoraan sanottuna ihan hirmuisesti houkuta. Meininki on vähän semmoinen, että villasukat jalkaan, teemuki kouraan ja sohvalle kevättä odottelemaan. ; D Kuvia ja tunnelmia palmujen katveesta on luvassa tuonnempana, kunhan ennätän käydä matkalla räpsityt noin 1400 (!) otosta läpi; tässä digikamera-aikakaudessa on kyllä eittämättä omat huonotkin puolensa... Nyt kuitenkin uutta reseptiä kehiin, vihdoin ja viimein!

Viikonlopun herkuksi leivoin kahvikakkua Cake Dreamin Maaritilta löytämälläni ohjeella. Rrrakastan kardemumman tuoksua, joten tätä oli pakko päästä kokeilemaan! Kakkuun tulee aika paljon sokeria ja ilmeisesti siitä johtuen pinta saa tuommoisen hieman tummemman värin; vaaleamman version resepti löytyy esimerkiksi täältä. Tarkoitus oli lopuksi hunnuttaa koko komeus tomusokerilla (eikä vain tuota yhtä kulmaa), mutta sokeripaketti olikin melkeinpä tyhjää täynnä. Milloinhan sitä oppisi tarkistamaan kaappien sisällön ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen... Onneksi koristevarastosta löytyi noita pieniä lumihiutalerakeita, ihan kivasti nekin tuohon päälle sopivat. Uunissa muuten tälle kakkuyksilölle kävi perinteisesti: keskiosa kohosi enemmän kuin reunat ja pinta pääsi vähän repeämään. Tiedä häntä sitten, mistä moinen johtui. Ensi kerralla kokeilen ainakin a) kerman lämmittämistä ennen taikinaan lisäystä (nyt hulautin sen sekaan suoraan jääkaapista, kun kaikki muut ainekset olivat huoneenlämpöisiä) ja b) pikkuisen alhaisempaa paistolämpötilaa. Tekisi mieli ottaa uusi yritys jo ihan lähipäivinä - ei kai nyt yhden onnistuneen kahvikakun leipomisen pitäisi niin vaikeaa olla! : ) Asiasta kolmanteen: muistakaahan osallistua ARVONTAAN, vielä ehtii!

Kardemummakakku

2 munaa
3 dl sokeria
2½ dl kermaa
1½ dl sulatettua voita
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
½ tl suolaa

Sekoita kulhossa kananmunat, sokeri, kerma ja ja voisula (vatkaaminen ei siis ole tarpeen!). Siivilöi joukkoon keskenään yhdistetyt kuivat aineet ja sekoita taikina varoen tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 50-60 minuuttia.

Joulu tulla jollottaa, enää muutama päivä odottelua jäljellä! Meidän perheelle on tällä kertaa tiedossa pikkuisen erilainen aattoilta, olemme nimittäin nyt ulkomailla kaamosta karussa (ja samalla vähän sukuloimassakin). Täällä aurinko paistaa, palmut huojuvat ja lämpötila huitelee enimmäkseen 20 asteen paremmalla puolella, joten eipä taida olla valkeaa joulua luvassa tänä vuonna... ; D Reseptirintamalla on matkan takia luultavasti melko hiljaista tulevina viikkoina, mutta joskus tammikuun lopulla laittelen blogiin taas uusia herkkuohjeita ja mahdollisesti myös reissukuvia. : ) Tammikuuta odotellessa kuitenkin hieman väliaikaviihdykettä ARVONNAN muodossa!

Arvontaan pääsee mukaan jättämällä jonkinmoisen kommentin tähän postaukseen 31.1.2012 mennessä, sana on vapaa. Osallistumisaikaa on tällä kertaa harvinaisen reilusti, täytyy nääs ehtiä reissun jälkeen vielä hankkimaan palkinto, joka sitten aikanaan lähtee onnettaren suosikille. Paketin sisältö on toistaiseksi itsellenikin arvoitus, mutta jotakin leivontaan liittyvää voittajalle on joka tapauksessa luvassa, sen verran voin jo paljastaa. : ) Muistathan kommentoinnin yhteydessä ilmoittaa sähköpostiosoitteesi (näkyy ainoastaan minulle) ja/tai mahdollisen oman blogisi osoitteen, jotta sitten arvonnan päätyttyä tavoitan voittajan helposti.

Tässä samalla haluan lämpimästi kiittää kaikkia teitä, jotka olette piipahdelleet blogissa ja kerryttäneet kävijälaskurin lukemaa; ensi vuonna menee varmaan jo 250 000 vierailijan raja rikki, huikeaa! Canelian keittiössä oli myös mukana, kun Cision Finland marraskuussa listasi Suomen suosituimpia leivontablogeja. Kuudes sija tuli, kerrassaan uskomatonta! En kyllä tajua, millä ilveellä olen päätynyt samaan joukkoon Kinuskikissan, Ewelynin ja Mansikkamäen Eben kaltaisten taitureiden kanssa - ilmeisesti ihmeiden aika ei sittenkään ole ohi. :-o Cisionin sivuilla ovat nähtävissä kaikki muutkin TOP 10 -listalle päässeet, käykäähän kurkkaamassa! Eikä siinä vielä kaikki (tv-shopin väkeä lainatakseni): viikonloppuna huomasin ilokseni, että Canelian keittiössä on myös Viini-lehden suosittelemien blogien joukossa. Täytyypä tämän huomionosoituksen kunniaksi kokeilla joskus jotakin jälkkäri- tai leivonnaisreseptiä, johon käytetään viiniä. : D

Tuoksuvaista, maistuvaista ja tunnelmallista joulunaikaa kaikille, oikein mukavaa loppuvuotta ja huisisti onnea arvontaan! Palaan asiaan uusien reseptien kera taas tammikuussa, jahka pääsen takaisin omaan keittiöön. Tai sanotaanko, että viimeistään tammikuussa - saattaahan tuota jauhopeukaloa ruveta täällä etelän auringon allakin syyhyttämään. : )

Terveisin palmujen katveesta,

Canelia

Ulkona ei ole vielä pahemmin pakkanen paukkunut, mutta taannoin aloittamani Operaatio Pulla sen sijaan on ollut koko lailla jäissä jo useamman kuukauden. Kuivahiivatkin jouduin tuossa keittiön kaappeja siivotessani heittämään pois, kun olivat ehtineet mennä vanhaksi. Voi voi. Tässähän rupeaa jo vähitellen tulemaan kiire leivontatreenien kanssa, jos mielin helmikuussa popsia omin kätösin pyöräytettyjä laskiaispullia... Joku päivä täytyy siis ehdottomasti kipaista kauppaan hiivaostoksille, että pääsen upottamaan käpälät ihan oikeaan pullataikinaan ja jatkamaan harjoituksia, tai siis aloittamaan ne vihdoin ja viimein.

Mutta onneksi akuutista pullantarpeesta selviää hätätilanteessa ilman hiivaakin - enkä nyt suinkaan tarkoita sitä, että kotona kannattaisi aina pitää vierasvarana niitä kaupan esipaistettuja pakasteherkkuja. Vaikka ei sekään toisaalta ihan huono idea ole. ; D Joulunalusajan kahvipöytään sopii mainiosti tämä pikaisen mustikkapullan muunnelma. Muokkasin ohjetta vähän ajankohtaan sopivammaksi korvaamalla mustikat joulunpunaisilla puolukoilla ja sujauttamalla taikinaan hieman piparkakkumaustetta (enemmänkin olisi ehkä voinut laittaa). Pikapullaa voi mutustella ihan sellaisenaan tai vaikkapa kanelilla maustetun kermavaahdon kanssa; kokeile myös lämpimänä vaniljajäätelön kera. : P Herkullista joulukuuta kaikille!

Jouluinen pikapulla

2 munaa
1½ dl sokeria
2 dl maitoa
1½ dl juoksevaa margariinia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl piparkakkumaustetta
1 tl kardemummaa

Väliin:

2½ dl puolukoita
1/4 dl ruokokidesokeria

Pinnalle:

raesokeria
mantelirouhetta

Sekoita kulhossa munat ja sokeri, ei siis tarvitse vatkata. Mittaa joukkoon maito ja margariini. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan; sekoita vain sen verran, että massasta tulee tasainen.

Kaada puolet taikinasta voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan (halkaisija noin 24 cm). Ripottele päälle puolukat ja ruokosokeri ja levitä niiden päälle loppu taikina. Ripota kakun pinnalle raesokeria ja mantelirouhetta ja paista 175-asteisen uunin alatasolla 50-55 minuuttia.

Sattuipa kyllä somasti taas. Tuli tuossa päivänä muutamana tenkkapoo erään kakkuvuoan kanssa ja suuntasin valmistajan eli Iloleipurin sivuille etsimään ratkaisua pikku pulmaani. Ja mitäpä vanha(hko)t silmäni siellä näkivätkään: Canelian keittiössä on valittu Iloleipurin Kuukauden leivontablogiksi, hahaa! Lämpimästi tervetuloa vain kaikille teille uusille lukijoille, jotka olette eksyneet tänne sitä kautta! : )

Täällä on ollut viime aikoina täysi tohina päällä, kun on pitänyt normaalin arjen pyörittämisen ohessa valmistella pikkumiehen ensimmäisiä synttärikekkereitä. Pyykinpesua, imurin varressa heilumista, vaipanvaihtoa, syöttämistä, leipomista, vähän lisää pyykinpesua - ja jossain välissä tämän kaiken keskellä meidän rakkaasta vauvasta tuli taaperoikäinen, voi tuota ajan kulumista!! Kotileipomossa on tullut pyöräytettyä keksejä, muffineita ja monenmoisia kakkuja (juusto-, täyte- ja voikkari-), mutta höh sentään, kun ei näistä mistään ole julkaisukelpoisia kuvia olemassa. Ensi kerralla sitten... Mutta jottei nyt päivitystauko pääsisi venähtämään vallan mahdottoman pitkäksi, niin tähän väliin vähän vanhempaa tuotantoa: ihanaisen mutakakun ohje, jota ehdinkin jo edellisessä postauksessa mainostamaan. : ) Reseptistä iso kiitos Henskikselle!

Kookosmutakakku

100 g tummaa suklaata
100 g voita
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl kookoshiutaleita
2 munaa
1 dl sokeria
2 rkl kookossiirappia

Sulata suklaa ja voi ja jätä hetkeksi jäähtymään. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi ja kaada vaahdon joukkoon suklaa-voiseos. Lisää kuivat aineet ja kookossiirappi ja sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja esim. kookoshiutaleilla jauhotettuun irtopohjavuokaan (halkaisija 20 cm); itse tykkään vuorata vuoan pohjan leivinpaperilla ja voidella ja jauhottaa vain reunat.

Paista mutakakkua 200-asteisen uunin alatasolla noin 12-13 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja nosta sitten vielä jääkaappiin viilenemään. Sirottele pinnalle ennen tarjoilua tomusokeria taikka ripottele kookoshiutaleita ja tarjoa kakun kaverina pehmoista kookosvaahtoa:

Kookosvaahto

2 dl vispikermaa
1 rkl kookossiirappia
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta kookossiirapilla ja vaniljasokerilla. Sitten vain vaahtovuori ison kakkupalasen kylkeen, lusikka kouraan ja ääntä kohti, nam! : P

Kaltaiseni vannoutunut kesäihminen ei yleensä ole onnellisimmillaan näin marraskuussa. Vettä lätkyttää, koko ajan on pimeää, kaikki on synkkää ja ikävää. Jouluun on vielä pitkä aika ja seuraava kevät se vasta pitkällä onkin, valovuosien päässä suorastaan. Lottovoitto ja muut iiiiisot onnenpotkut ovat kiertäneet minut totuttuun tapaan kaukaa, mutta onneksi kaiken ei tarvitsekaan aina olla niin suurta ja ihmeellistä. Hyvän mielen voi saada ihan pikkuisistakin jutuista, arjen pienistä iloista; pitää vain pysähtyä ja huomata ne.

Uutta Leivotaan-lehteä oli hehkutettu niin monessa blogissa, että pitihän se tietysti minunkin käydä ostamassa. Ihan mahtavaa, että jauhopeukaloille on nyt ihan oma lehti! Kovin tarkkaan en ole vielä ehtinyt sisältöön perehtyä, mutta ihan hyvältähän tuo vaikuttaa: paljon herkkuohjeita, keittiötarvikkeiden esittelyjä, juttu Svenskin Ullasta ja ties vielä mitä. Pahoin pelkään, että kokeiltavien reseptien listani kasvaa taas huimasti... Kuvassa lehden päällä komeilevat meidän talouden kolmannet (!) Muumi-sakset. Ei kyllä varsinaisesti ollut tarkoitus ruveta keräilemään mukien lisäksi myös saksia, mutta ne Muumipappa-aiheiset tuli ostettua taannoin joululahjaksi, Nipsu-saksia ei millään ilveellä voinut jättää hankkimatta (Nipsu nyt vain on niin vastustamattoman suloinen otus) ja nämä Muumimamman kuvalla varustetut mies toi yllärituliaisiksi kauppareissulta. Hmm. No niitä lasten saksia en ainakaan osta. Ainakaan vielä. Ehkä sitten, kun lapsi joskus pääsee saksienkäyttöikään. ; )

Uutta lehteä selaillessa voipi hörppiä jotakin lämmintä mukikokoelman tuoreimmasta tulokkaasta, mikäpä sen mukavampaa. Jos vaikka vähitellen jo alkaisi virittäytyä joulutunnelmaan ja käynnistäisi glögikauden, naminam! Tykkään kovasti myös tästä tämän talven sesonkimukista, jossa ollaan lumileikkien tiimellyksessä. Eikös vain olekin ihana tuo Muumipeikon ilme? <3

Äidin pikku tuholai... ei kun siis apulainenkin on saanut ensimmäisen Muumi-esineensä, Nipsu-purulelun. Puru-Nipsu päätyi tosin aika pian pyykkivuoren huipulle odottamaan pesuun pääsyä, vauva nimittäin onnistui nakkaamaan sen olan yli suoraan kissan ruokakuppiin. : D Melko taitavasti tähdätty, sanoisin; ei ole poju onnekseen tainnut periä äitinsä koripallogeenejä.

Osataan täällä tietysti iloita muistakin kuin Muumi-asioista. Marilee järjesti blogissaan taannoin arvonnan, kun 100 000 kävijän raja oli menossa rikki, ja minäpä onnistuin yleensä niin surkeasta tuuristani huolimatta kerrankin voittamaan, jippii! Viime viikolla postilaatikkoon ilmestyi tosi kiva, onnittelukorttia myöten Marianne-aiheinen palkinto. Tarvinneeko mainitakaan, että suurin osa palkinnosta on jo pistelty parempiin suihin... : P Kiitos vielä Marileelle päivän piristyksestä!

Palanen (/levyllinen) suklaata kahvikupposen kera, vauva pusuttelemassa omaa peilikuvaansa, sähköposti uudelta tuttavalta, pilven takaa kurkistava aurinko. Onhan noita, suuria pieniä ilon aiheita. Millaiset asiat teitä muita ilahduttavat keskellä syksyn synkeyttä? Blogiin on luvassa seuraavaksi herkullisen mutakakun ohje, mutta sitä odotellessa: IHANAA ALKAVAA VIIKKOA JA POSITIIVISIA AJATUKSIA KAIKILLE!

Tuli taas tehtyä muffareita, mutta tällä kertaa sentään vaihteen vuoksi suolaisia. : ) Päälle olisi voinut pursotella ruusukkeet kermavaahdon ja jonkin makuihin sopivan tuorejuuston sekoituksesta, olisi varmasti antanut kivan säväyksen. Nämä tulivat kuitenkin popsittaviksi ihan vain omaan kahvi- tai oikeammin teepöytään, joten kaikki hienostelut saivat nyt jäädä väliin. Hyvin kyllä maittoivat ilman kuorrutettakin; kupponen kuumaa ja lämmin muffini tekevät ihmeitä sateisena syyspäivänä. : ) Resepti on Ulla Svenskin käsialaa, mutta minä bongasin sen Onnelilta, kiitoksia siis kummallekin!

Kasvis-juustomuffinit (noin 12 kpl)

2½ dl maitoa
3/4 dl rypsiöljyä
2 munaa
100 g fetaa murennettuna
100 g parmesaaniraastetta (laitoin 2 pussia à 40 g)
1 dl punaista paprikaa silputtuna
2 tl oreganoa
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
½ tl suolaa

Mittaa maito ja öljy kulhoon ja sekoita kananmunat joukkoon. Lisää juustot, paprika ja oregano. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään ja lisää muiden ainesten joukkoon. Sekoita taikina kevyesti sekaisin ja jaa muffinivuokiin. Kypsennä 175-asteisen uunin keskitasolla 20-25 minuuttia.

Olin alun perin aikeissa tehdä kondensoidusta maidosta jotain ihan muuta, mutta suunnitelma muuttui lennosta, kun huomasin tämän Kinuskikissan uuden reseptin. Kerrassaan oiva idea käyttää maitotiivistettä piirakan täytteeseen, hyvin toimi! Pohjaan sen sijaan en oikein tykästynyt, taikinavaiheessa oli aika hankalaa käsitellä ja uunittamisen jälkeen turhan kovaa. Tiedä sitten, mittasinko ajatuksissani jauhot väärin tai möhlinkö jollain muulla tavoin; vika ei siis välttämättä ole ohjeessa. : ) Ensi kerralla ehkä silti kokeilisin laittaa taikinaan vähän enemmän rasvaa ja/tai vähemmän jauhoja, tai sitten voisi testata jotain tyystin toisenlaista pohjaratkaisua. Alla kumminkin alkuperäinen resepti.

Pohja:

3½ dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
ripaus suolaa
125 g voita tai margariinia
3 rkl vettä

Yhdistä vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa ja nypi sekaisin voin kanssa. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:

n. 450 g omenoita
2 munaa
1½ dl kevytmaitoa
1 tlk eli 397 g kondensoitua maitoa (makeutettua)
1 vaniljatanko
kanelia

Kuori omenat ja leikkaa ohuiksi siivuiksi, asettele vuokaan pohjataikinan päälle. Mittaa kulhoon kananmunat, kevytmaito ja kondensoitu maito ja sekoita keskenään. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja kaavi sen sisältä siemenet täytteen joukkoon. Sekoita ja kaada täyte vuokaan omenoiden päälle. Ripottele pinnalle vielä kanelia. Kypsennä piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia.

Rieskarullia oli jo pitkään pitänyt kokeilemani, mutta aina se oli syystä tai toisesta jäänyt. Onneksi Mutikaisen Mimmi sattui tekemään tämmöisiä jonkin aikaa sitten, niin siitäpä ajatus muistui taas mieleen ja pääsin vihdoin tuumasta toimeen. Täytyy sanoa, että kyllä kannatti kokeilla: tosi vähällä vaivalla ja vikkelästi sai purtavaa tarjolle, ja hyvää oli! Täytteet voi tietysti valita omien makumieltymystensä mukaan, vain taivas on rajana vaihtoehdoille. : ) Itse kokeilin vähän mielikuvituksettomasti kahta melko samanlaista täytettä, kun aika kiireellä näitä väkersin juuri ennen vieraiden tuloa...

Kinkkurullat:

ohutta rieskaa (esim. Polarbrödin Kotirieska)
ruohosipulituorejuustoa
pippurikinkkua
jääsalaattia
kirsikkatomaatteja pieneksi pilkottuina

Kalkkunarullat:

ohutta rieskaa
valkosipuli & yrtit -tuorejuustoa
kalkkunaleikettä
ruukkusalaattia

Voitele rieska tuorejuustolla. Levitä päälle kinkku- tai kalkkunasiivut ja muut täytteen ainekset. Kääri rieska napakalle rullalle ja leikkaa haluamasi kokoisiksi annospaloiksi.

Täällä on nyt muffinipelti ollut harvinaisen kovalla käytöllä. Selasinpa blogeja tai keittokirjoja tai lehtiä, niin aina vain löytyy lisää houkuttelevia muffarireseptejä, joita ei yksinkertaisesti voi olla kokeilematta! Joten kun meille oli viime sunnuntaina tulossa vieraita, en joutunut kovinkaan kauan miettimään, mitä sitä leipoisi... ; ) Näiden herkkujen ohje on peräisin Kinuskikissalta. Itse muffineissa ei mielestäni ollut mitään kovin ihmeellistä, mutta tuo kinuskikuorrute nosti makuelämyksen ihan uudelle tasolle. Hyvin siis maittoivat nämä sekä vieraille että leipurille itselleen. : ) Kuvassa taustalla häämöttää vadillinen suolaisia tarjottavia, palaan niihin joku toinen päivä.

Puolukkamuffinit (noin 10 kpl):

50 g margariinia
2 munaa
1¾ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
¾ dl maitoa
200 g puolukoita

Sulata rasva ja jätä se jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää jauhoseosta vaahtoon vuorotellen margariinisulan ja maidon kanssa, sekoittele esim. nuolijalla. Kääntele lopuksi joukkoon puolukat. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

Kuorrute:

2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa

Mittaa fariinisokeri ja kerma kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Kaada seos kulhoon ja anna jäähtyä. Siirrä sitten jääkaappiin niin pitkäksi aikaa, että kastike on ehtinyt täysin viilentyä. (Itse tein sekä muffinit että kuorrutteeseen tarvittavan kinuskikastikkeen valmiiksi jo tarjoilua edeltävänä päivänä.) Vatkaa jääkaappikylmä kastike vaahdoksi ja pursota siitä ruusukkeet muffinien päälle.

Viikonlopun leipomukset ovat vielä kuvaamatta ja osittain tekemättäkin, joten tähän väliin vaihteeksi jotain muuta kuin reseptiikkaa. Kauppareissuilla on tosi mukava vaellella hyllyjen välissä ja tutkailla, mitä uusia taikka muuten vain kiintoisia tuotteita on tarjolla; moni teistä varmaankin tietää tunteen. : ) Ja vaikka nyt elintarvikkeista puhunkin, niin kaupan ei välttämättä tarvitse olla ruokakauppa... Tuossa päivänä muutamana lähdin kiertelemään huonekaluliikkeitä, kun oli aika ruveta miettimään sisustusta yhteen uuden kodin huoneeseen, joka on toistaiseksi toiminut lähinnä romuvarastona. Tuli kierreltyä ja kaarreltua useammassa kaupassa, mutta niinhän siinä lopulta kävi, että yhden yhtä huonekalua en saanut hankittua. Ei se mikään hukkareissu kumminkaan ollut, kaukana siitä: purnukallinen banoffee curdia tarttui matkan varrella mukaan, ja se riitti tekemään tämän leivontabloggaajan kovin kovin iloiseksi. : D

Kuvassa viimeaikaisia hankintojani (vasemmalta oikealle): maapähkinälevitettä, kondensoitua maitoa, kookossiirappia, hasselpähkinäsiirappia, banoffee curdia, marshmallow fluffia tavallisena ja mansikkaisena versiona sekä vaahterasiirappia. Nam, nam ja vielä kerran nam! : P Osa näistä herkuista on minulle jo vanhoja hyviä kavereita, mutta esim. tuota banoffee curdia en ole vielä ennättänyt kokeilemaan kertaakaan. Mitenkäs te muut, ovatko kaikki kuvan tuotteet tuttuja ja mitä ihanuuksia olette niistä valmistaneet? Vinkit (ja mahdolliset linkit resepteihin) otetaan kiitollisuudella vastaan! : )

Sitruunamarengin Katrilta bongasin jonkin aikaa sitten ohjeen Pätkis-muffineihin ja pakkohan niitä oli päästä itsekin kokeilemaan, kun vaikuttivat niin ihanaisilta. Nyt on resepti onnistuneesti testattu, mutta valmiiden tuotosten makua en osaa sen tarkemmin kommentoida; jouduin näet syysflunssan selättämäksi ja herkutteluaistit olivat sen seurauksena pari päivää enemmän tai vähemmän hukassa. Harmin paikka. Muffinien rakenne kumminkin oli mukavan pehmoinen ja muilta kuulin, että ihan hyviäkin olivat ja että Pätkiksen minttusuklainen maku tuli kivasti esiin. Täytyy siis varmaan leipoa näitä joskus vielä uudemman kerran, että pääsee itsekin kunnolla nautiskelemaan... : )

Pätkis-muffinit (noin 18 kpl)

100 g voita
1 dl vahvaa kahvia
reilu 100 g Pätkiksiä
3½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 dl maitoa
2 munaa

Sulata voi ja keitä kahvi, jätä kumpikin jäähtymään. Leikkaa Pätkikset rouheeksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää niiden joukkoon maito, kananmunat sekä hieman jäähtyneet voi ja kahvi. Sekoita taikina tasaiseksi, älä vatkaa. Kääntele lopuksi joukkoon Pätkis-rouhe. Jaa taikina muffinivuokiin ja kypsennä uunin keskitasolla 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Mammojen ja vauvojen kokoontumisajoja varten leipaisin eilen pehmoisia muffineita. Ohje on peräisin Kotivinkin nettisivuilta, missä nämä olivat otsakkeen parhaat porkkanamuffinit alla. Todella maittavia näistä tulikin, mutta varmuuden vuoksi ajattelin silti nimetä reseptin uudelleen; olivat nääs ihka ensimmäiset porkkanamuffarit, mitä olen koskaan tullut tehneeksi tai maistelleeksi, joten ties vaikka joskus törmäisin vieläkin herkullisempiin yksilöihin... : ) Kotivinkin reseptissä neuvottiin käyttämään taikinaan 100 grammaa saksan- tai pekaanipähkinää, mutta meidän marketista ei nyt sattunut löytymään kumpiakaan, joten korvasin ne pussillisella hasselpähkinärouhetta. Oikein hyvin tuntui sekin vaihtoehto toimivan.

Komeammalle puoliskolleni kiitokset muffinien kuvaamisesta! : )

Porkkanamuffinit (noin 22 kpl):

4½ dl porkkanaraastetta
3 munaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1½ tl kanelia
2 tl inkivääriä
80 g hasselpähkinärouhetta
1½ dl rypsiöljyä

Kuori ja raasta porkkanat. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä jauhot, leivinjauhe, mausteet ja pähkinärouhe keskenään ja lisää seos vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi vielä öljy ja porkkanaraaste ja sekoita sen verran, että taikinasta tulee tasaista. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 175-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Kuorrute:

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (250 g) maitorahkaa
2 dl tomusokeria
1 sitruunan tai appelsiinin kuori
1 rkl sitruunan tai appelsiinin mehua

Pinnalle:

hasselpähkinärouhetta

Pese sitruuna/appelsiini huolellisesti ja raasta sen kuori. Yhdistä kaikki kuorrutteen ainekset keskenään ja lusikoi tai pursota muffinien päälle. Koristele ripottelemalla pinnalle pähkinärouhetta. Kotivinkin mukaan nämä muffinit ovat parhaimmillaan vasta pari päivää leipomisen jälkeen, mutta koemaistelun perusteella sanoisin, että aika ihanalta maistuvat myöskin vastapaistettuina. : P

Kampaajan pakeilla käyminen on ihan luksusta. Ei vain sen takia, että saa vähäksi aikaa kuontalon kuosiin, vaan myös siksi, että kerrankin voi kaikessa rauhassa vain istua paikoillaan ja uppoutua lukemaan lehtiä. Aah! Viimeksi päädyin selailemaan Kotivinkkiä, ja sieltäpä löytyi tämä kerrassaan mainio resepti. Tämä suklaaherkku on mutakakkumaista, ihanan tahmeaa, oikein hyvää sellaisenaan ja vielä hitusen parempaa kermavaahdon tai jäätelön kera tarjottuna. : P

Helppo suklaakakku

100 g voita
2 munaa
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaojauhetta
50 g tummaa suklaata

Sulata voi. Vatkaa kananmunat ja sokerit vaahdoksi ja kaada lämmin voisula vaahdon joukkoon. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne taikinaan. Sekoita taikina hellästi tasaiseksi ja kaada voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan (halkaisija noin 24 cm). Leikkaa suklaa sormenpään kokoisiksi palasiksi ja painele taikinaan. Paista kakkua 150-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia.

Nykyisen kotini pihalla kasvaa pari punaherukkapensasta ja sen kyllä huomaa blogistakin: olen viime aikoina tehnyt viinimarjoista muffineita, vaniljaista piirasta ja puuroa ja nyt sitten vielä jälkiruokaa. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että tämän jälkeen siirryn taas muiden raaka-aineiden pariin ja jätän herukkaiset reseptit kotvaksi rauhaan... : ) Vanha tuttu kauraomenapaistos maistuu tietysti aina yhtä ihanalta, mutta välillä on kiva kokeilla vähän erilaisia reseptejä. Tämän jälkkäripaistoksen ohje on kotoisin Suomenlahden eteläpuolelta ja tuli vastaani Maasikas-blogissa, sinnepä siis aitäh eli kiitokset!

Muruseos:

1 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja (vähempikin varmaan riittäisi)
1 dl mantelilastuja
100 gr voita

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Leikkaa voi palasiksi, lisää kulhoon ja nypi ainekset sormin murumaiseksi seokseksi.

Marjaseos:

5 dl punaherukoita
1 tl perunajauhoja
1 tl kanelia
2 rkl sokeria

Kääntele perunajauhot herukoiden joukkoon, mausta kanelilla ja sokerilla. Laita marjaseos vuokaan ja levitä päälle muruseos. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia ja tarjoile vaniljajäätelön tai vaikkapa vaahtoutuvan vaniljakastikkeen kera.

Alkuviikon kauppareissulla löysin maitohyllystä tosi kivan uutuustuotteen, Valion ananas-kookosjugurtin. Oi sitä ilon päivää! Ladoin ostoskoriin saman tien useamman purkin, vannoutunut kookosfani kun olen, ja sitten kipin kapin kotiin maistelemaan. Oikein hyvää oli, slurps! Kovasti siis toivon, että uusi maku löytyisi valikoimista jatkossakin eikä jäisi vain kausituotteeksi.

Siinä maistellessa muistui mieleen, että minulla on yhä edelleen testaamatta Kyökkipiika Katin suosittu jugurttikakkuohje. Resepti ehti roikkua kokeilulistallani nolostuttavat pari vuotta, mutta nytpä voin vihdoin ja viimein ruksia sen yli, jihuu! Kuivakakkuja tulee muutoinkin jostain syystä leivottua todella harvoin, vaikka kyllähän niitäkin kahvin kanssa ihan mielikseen puputtaa. Tätä Kyökkiksen mainiota ohjetta käytän taatusti myös jatkossa, resepti on ihan superhelppo! Mitähän jugurttimakua sitä ensi kerralla kokeilisi..? : )

Ananas-kookoskakku

5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl ananas-kookosjugurttia
2 munaa
200 g sulaa margariinia

Sekoita kaikki ainekset keskenään; ei siis tarvitse vatkata, itse sekoittelin ihan vain ruokalusikalla. : ) Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 50 minuuttia. Mikäli käytät silikonista vuokaa, anna kakun jäähtyä kokonaan ennen vuoan irrottamista. Tämä kahvikakku on tiivis ja kostea ja maistuu parhaalta jääkaappikylmänä, jos sitä viilentymistä vain malttaa odotella... ; )

... eikä pienintäkään epäilystä siitä, mikä noista tällä kertaa selviytyi voittajaksi (vaikka kiviä olikin kokonainen armeija). Olen yrittänyt rajoittaa Muumi-innostukseni lähinnä mukien keräilemiseen, mutta kun näin nämä ylisöpöt Nipsu-sakset marketin tarjouslehtisessä, niin pakkohan ne oli lisätä ostoslistalle. Rakkautta ensi silmäyksellä nääs. : D Kauppareissulla huomasin, että jossain vaiheessa on tullut markkinoille myös Muurlan emalisia Muumi-mukeja, mutta ne taidan kyllä jättää suosiolla rauhaan. Tilavampia keittiönkaappeja odotellessa...

Lienee korkea aika esitellä myös toinen uusi aarteeni - tai ei tämä nyt enää ihan uusi ole, mutta kumminkin. Joulupukki oli viimeksi meillä käydessään suorastaan käsittämättömän anteliaalla päällä ja toi minulle uuden upean kameran, Sonyn digijärkkärin. <3 Täytyy sanoa, että ei ole kyllä vanhaa pokkaria ollut yhtään ikävä... Teoriassa voisin siis nyt saada napsittua ihan hienojakin kuvia; käytännössä asiaa auttaisi, jos pääsisin jossain vaiheessa vähän opiskelemaan valokuvauksen saloja. Kaikki peruskurssit tuntuvat vain olevan niin täynnä innokkaita opiskelijoita, että ei mitään toivoa mukaan mahtumisesta. Kameran käyttöohjettakin voisin toki yrittää joskus vilkuilla; tyypilliseen suomalaiseen tapaan en ole vieläkään päässyt lukemisessa etukantta pidemmälle, joten kuvia räpsitään toistaiseksi ihan mutu-tuntumalla ja sen kyllä huomaa. : )

Muutama viikko sitten bongasin Hellapoliisilta ohjeen rouheisiin mustikka-kauramuffineihin ja päätin testata samaa reseptiä punaviinimarjoilla. Ihan hyvin toimi; nämä ovat kivoja perusmuffareita kahvikupposen tai teemukillisen kera nautittavaksi ja herukat voi siis halutessaan korvata muilla marjoilla. Itse tykkään käsitellä pikkuisen löysempää taikinaa, joten ensi kerralla laittaisin varmaan hieman vähemmän vehnäjauhoja kuin ohjeessa mainitut neljä desiä.

Kauraisat herukkamuffinit

150 g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kaurahiutaleita
2 munaa
2 dl ruokokidesokeria
200 g vaniljarahkaa
3-4 dl punaherukoita

Sulata rasva. Yhdistä vehnäjauhoihin leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaurahiutaleet. Riko munat kulhoon ja lisää kaikki muut ainekset, sekoita tasaiseksi taikinaksi esim. puuhaarukalla. Kääntele marjat joukkoon viimeisenä. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Halutessasi voit sihdata jäähtyneiden muffinien pinnalle hieman tomusokeria.

Näiden herkkujen leipomisesta on tosiaan vierähtänyt jo pari viikkoa, mutta muistaakseni sain taikinasta suunnilleen 16 muffaria. Ja ehkä olisin saanut yhden enemmänkin, jollen olisi tapani mukaan maistellut taikinaa matkan varrella... : P

Yhteen aikaan Bounty oli se suklaapatukka, joka kaikista useimmin tarttui kaupan karkkihyllystä mukaani. Sittemmin suosikki on vaihtunut useaan otteeseen, mutta näiden kookospallukoiden tekemistä en silti voinut olla kokeilematta oitis, kun törmäsin reseptiin Homemade by MI -blogissa. Ja hyviähän niistä tuli, naminam! Palleroiset olisi voinut viimeistellä vaikkapa spritsaamalla niiden päälle viiruja tummalla suklaalla, mutta vauvateknisistä syistä johtuen minulta jäivät koristelut tällä kertaa tyystin tekemättä ja kuvauskin piti hoitaa sutjakkaasti pois alta... ; )

Bounty-pallerot

50 g voita
2 dl kuohukermaa
½ dl siirappia
½ dl tomusokeria
200 g kookoshiutaleita
200 g maitosuklaata

Mittaa kattilaan voi, kerma, siirappi ja tomusokeri. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen 5-8 minuuttia, kunnes seos vähän paksuuntuu. (Minä taisin keitellä reippaasti yli 10 minuuttia, kun puuhailin samalla kaikkea muuta, mutta eipä haitannut lainkaan.) Kääntele joukkoon kookoshiutaleet ja anna jäähtyä jonkin aikaa. Pyörittele sitten massasta pieniä palleroita ja laita ne leivinpaperille. Nosta jääkaappiin ja anna viilentyä vähintään tunnin ajan.

Kuorruta pallerot dippaamalla ne sulatettuun suklaaseen ja siirrä sitten takaisin jääkaappiin jähmettymään. Säilytä kylmässä. Minä sain ohjeen määrillä aikaiseksi suunnilleen 25 Bounty-palleroa, mutta toki määrä riippuu ihan siitä, miten pieniä pallosia massasta jaksaa pyöritellä. : )

Pyörähdin tuossa päivänä muutamana Sinooperissa, varmaankin ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella. Aikomukseni oli lähinnä etsiskellä koristenauhaa tulevaa vaippakakkuprojektia varten, mutta huvikseni kiertelin samalla katsomassa, mitä muuta kaupan valikoimiin kuuluu. Rupesi vallan harmittamaan, että en oikein ole askarteluihmisiä: niin paljon kaikkea pientä kivaa, tosi söpöjä Tilda-juttuja ja ties mitä! Sabluunahyllyn kohdalla pysähdyin vähän pidemmäksi aikaa ja siitä se ajatus sitten lähti... : D Nappasin mukaani suloisen kirahvisabluunan, jonka avulla voi kätevästi tehdä kuvioita vaikkapa kankaalle tai paperille. Ja ihan hyvin näköjään onnistui myös kakun koristelu askartelukaupan tuotteella, nyt on sekin testattu. : )

Kirahvin alustaksi leivoin mokkahyydykekakun, jonka ohjeen löysin HerkkuHovin Essuliinilta. Tällaisiin keksipohjiin olen itse tavannut käyttää rasvaa, mutta sen korvaaminen kahvilla olikin todella mainio keksintö: pohja pysyi mukavan pehmeänä ja oli näin ollen tosi helppo leikata. Tätä ideaa hyödynnän siis varmasti myös jatkossa, isot kiitokset Essuliinille vinkistä! Mokan maku täytteessä jäi minusta harmillisen vaisuksi, joten kakkua varten kannattaa keittää tosi tosi vahvaa kahvia.

Pohja:

200 g (14 kpl) Digestive-keksejä
n. 1 dl kahvia

Hienonna keksit esim. monitoimikoneessa ja sekoita joukkoon kahvi. Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja taputtele keksiseos sen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Omassa luottovuoassani (halkaisija 23 cm) on kätevä keraaminen pohja, joka toimii myös tarjoilualustana; pystyn siis skippaamaan tuon leivinpaperivaiheen, ah miten helppoa. : ) Nosta vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

Täyte:

5 liivatelehteä
3/4 dl vahvaa kahvia
100 g Fazerin Sinistä
100 g (eli 1 levy) Geishaa
2 munaa
1 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 tl vaniljasokeria

Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen likoamaan vähintään viideksi minuutiksi. Purista liivatteista sitten ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan kahviin. Taittele suklaat paloiksi ja sulata ne esim. mikrossa miedolla lämmöllä. Erota kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja puolet sokerista (eli ½ dl) kovaksi vaahdoksi. Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuustoon loput sokerit, vaniljasokeri, keltuaiset ja suklaasula. Liruta joukkoon liivateliemi ohuena nauhana, sekoita samalla huolellisesti. Yhdistä täytteeseen lopuksi vielä valkuaisvaahto ja kermavaahto ja kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle.

Anna kakun hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään ja koristele haluamallasi tavalla. Minä sihtasin siis kakun päälle sabluunan avulla kaakaojauhekirahvin, sille seuraa pääsivät pitämään ananaskirsikat ja Pirkan suklaapäällysteiset hasselpähkinät. Noita suklaapähkinöitä en ollutkaan aiemmin tullut maistaneeksi; ihan hyviä olivat, kuinka ollakaan. : )